Silloin kun ei huudeta ääneen, eikä puhuta suoraan ja kuuluvalla äänellä vaan kiukutellaan ittekseen ja mutistaan. Siitäpä siis tämä blogini kertoo. Sillonkun risoo ja tahtoo purkaa sisällä jäytävän mutinan niin tänne sitä sitten tuuppaan.
Tekstit ei ole kirjakielisiä, ne eivät edusta muuta kun omaa mielipidettäni eikä täällä tule olemaan mitään maailmoja syleileviä pelastavia ajatuksia. Eikä täällä ole (ehkä) mitään sukututkimisesta. Ehkä.
Katsotaan mitä tästä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveppäs terve! Eksyit sitten tänne. Ja sait vielä kommenttiruudunkin auki! Mukavata! Paas tuupaten joku kommentti että tiedän sun käyneen täällä. Soommoro!