torstai 13. joulukuuta 2012

Lunta ihan riittävästi

Tilasin ihan pienen lumikerroksen, en tämmöstä lumivuorta. En minä lehmääkään osta jos haluan litran maitoa. Pöh.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Kunhan taas...

Kauppa on kiinni yhden päivän ja ihmiset hamstraavat kuin maailmanlopun edellä. Kaupassa on ruuhkaa, ihmiset tönivät ja kiirehtivät ottamaan sen pakollisen makkarapaketin jotta voivat grillata kun on kerran vapaata. Ja perjantaina sitten ostetaan taas kun kerran on viikonloppu. Mä taidan hakea ne mitä kaupasta tarvitsemme vasta perjantaina. Sillon on ehkä rauhallisempaa. Ehkä. 

maanantai 14. toukokuuta 2012

Talikko

Viime syksynä talikosta meni varsi poikki. Kyse ei ollut yltiöpäisestä voimasta, vaan ihan puisen varren kypsymisestä. Nyt on toivelistalla uusi talikko. Ei mitään heinähankoa vaan kunnon talikko, jolla saa juurakot nostettua kottikärryihin. Kaupassa uutta katselin ja hinta oli sen verran hirvittävä että vielä jäi kauppaan. Kai se silti on pakko sieltä kotiin hakea. Ei taida olla vaihtoehtoja. Tai onhan se että jättää nuo juurakot kasaan ja laittaa multaa päälle ja katso kuinka nokkoset kasvaa komiasti yhdessä kasassa. Ja vielä ehtii hakemaan halvempaa versiota kyseisestä kalusta. Kyllä ne nokkoset siirtyy halvemmallakin talikolla. Mutta pääasia on että se toimii.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Maanantai, ja sitäpaitsi...

Jos viikko alkaa vauhdikkaasti niin tarkoittaako se että koko hemmetin viikko on tätä samaa rumbaa? Itseasiassa, sitä se tarkoittaa. Oma vikani. Junan ikkunasta ihailin valkovuokkoja. Ei niitä meilläpäin kai vielä ole näkynyt? No onhan kohta äitienpäivä, joten onhan se niiden aika. Olivat kauniita. Ja aurinkokin paistaa. Mahtavaa! Ei ollut tänään taas VR:n päivä. Aamulla hajosi liikenteenohjauskeskus (taijokusemmonen) ja kansa jaksaa taas mutista. Minä en. Sillä mun junat oli molempiin suuntiin täsmälleen ajoissa. Kiitos VR! On se kivaa kun aurinko paistaa. Huomaa kuinka likasia kaikki ikkunat on. Omat ja muiden. Pitäisi varmaan rättiä heiluttaa. Jahka.... Katsotaan ny jaksanko mutista täällä vai lopetanko mutisemiseni lyhyeen. Saas ny nährä.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Alkumutinaa

Silloin kun ei huudeta ääneen, eikä puhuta suoraan ja kuuluvalla äänellä vaan kiukutellaan ittekseen ja mutistaan. Siitäpä siis tämä blogini kertoo. Sillonkun risoo ja tahtoo purkaa sisällä jäytävän mutinan niin tänne sitä sitten tuuppaan.

Tekstit ei ole kirjakielisiä, ne eivät edusta muuta kun omaa mielipidettäni eikä täällä tule olemaan mitään maailmoja syleileviä pelastavia ajatuksia. Eikä täällä ole (ehkä) mitään sukututkimisesta. Ehkä.

Katsotaan mitä tästä tulee.