Marraskuussa ja talvikin tuli

Lumi tuli, eikä sulanut, voi pahus...
Talvi ei ole suosikki aikaani. Mutta pakkohan sitä on kärvistellä näillä leveyspiireillä senkin kanssa.
Mutta valittaa saa silti eikös vaan?
Tai sitten mä olen yksinkertaisesti väärällä leveyspiirillä! Ja siihenhän pystyy vaikuttamaan, eikös vaan?

No skannausharkkoja kun tehtiin, niin tuli skannattua tämä vanha valokuva joka on Amerikasta. Suvun piirteitä tunnistaa, mutta nimistä ei ole tietoa. Pahus.



Vanha valokuva tädin albumista.

Anonyymit liikalukijat

Kirjaston ohi ajaessamme katsoin kaksi kertaa että näenkö oikein. Kyllä. Siellä oli joku järjen jättiläinen helpottamassa rakkonsa painetta talon nurkalla. Siis kadun puolella. Mietin että mitä liikkuu sen ohmisen päässä joka 10 metrin päässä mukavuuslaitoksesta kusee melkein kadulle.
Ääneen taivastellessani tätä asiaa aloimme miettimään että mitä jos hänelle olisi sanottu:"herra on kyllä lukenut jo ihan liikaa... Tervetuloa vaan toisena iltana"
"Sitä on nautittu maailman historiasta ihan liikaa, mene välillä nukkumaan"
"Otappa välillä Harlekiinia kun tuo Sofi Oksanen on vaikuttanut noin kovasti"
"Olisiko sinun syytä liittyä Anonyymit Lukijat kerhoon?"
Jne....
Voihan lätäkkö.

Lunta ihan riittävästi

Tilasin ihan pienen lumikerroksen, en tämmöstä lumivuorta. En minä lehmääkään osta jos haluan litran maitoa. Pöh.

Kunhan taas...

Kauppa on kiinni yhden päivän ja ihmiset hamstraavat kuin maailmanlopun edellä. Kaupassa on ruuhkaa, ihmiset tönivät ja kiirehtivät ottamaan sen pakollisen makkarapaketin jotta voivat grillata kun on kerran vapaata. Ja perjantaina sitten ostetaan taas kun kerran on viikonloppu. Mä taidan hakea ne mitä kaupasta tarvitsemme vasta perjantaina. Sillon on ehkä rauhallisempaa. Ehkä. 

Maanantai, ja sitäpaitsi...

Jos viikko alkaa vauhdikkaasti niin tarkoittaako se että koko hemmetin viikko on tätä samaa rumbaa? Itseasiassa, sitä se tarkoittaa. Oma vikani. Junan ikkunasta ihailin valkovuokkoja. Ei niitä meilläpäin kai vielä ole näkynyt? No onhan kohta äitienpäivä, joten onhan se niiden aika. Olivat kauniita. Ja aurinkokin paistaa. Mahtavaa! Ei ollut tänään taas VR:n päivä. Aamulla hajosi liikenteenohjauskeskus (taijokusemmonen) ja kansa jaksaa taas mutista. Minä en. Sillä mun junat oli molempiin suuntiin täsmälleen ajoissa. Kiitos VR! On se kivaa kun aurinko paistaa. Huomaa kuinka likasia kaikki ikkunat on. Omat ja muiden. Pitäisi varmaan rättiä heiluttaa. Jahka.... Katsotaan ny jaksanko mutista täällä vai lopetanko mutisemiseni lyhyeen. Saas ny nährä.

Alkumutinaa

Silloin kun ei huudeta ääneen, eikä puhuta suoraan ja kuuluvalla äänellä vaan kiukutellaan ittekseen ja mutistaan. Siitäpä siis tämä blogini kertoo. Sillonkun risoo ja tahtoo purkaa sisällä jäytävän mutinan niin tänne sitä sitten tuuppaan.

Tekstit ei ole kirjakielisiä, ne eivät edusta muuta kun omaa mielipidettäni eikä täällä tule olemaan mitään maailmoja syleileviä pelastavia ajatuksia. Eikä täällä ole (ehkä) mitään sukututkimisesta. Ehkä.

Katsotaan mitä tästä tulee.